Fasun kuulumisia

Tammikuun ensimmäisenä päivänä loppui Fasun Peptizole-kuuri ja vatsaoireet helpottivat. Kuurin loppumisen jälkeenkin pidin vielä varmuuden vuoksi liikutuksen vähäisenä. Kuun alkupuolella alkoi kovat pakkaset joita kesti mielestäni aivan liian pitkään. Enimmillään taisi aamulla tallille mennessä olla -30 astetta. Kovimmilla pakkasilla Fasulla oli 400g toppaloimi päällä ja hyvin tarkeni.

Fasun puhkurin vuoksi kovimmilla pakkasilla pidettiin vapaata ja muinakin päivinä mentiin kevyesti. Vatsaoireiden ilmestyttyä Fasu sai syödä pelkkää heinää, mutta tammikuun aikana lisäsin ruokintaan taas kivennäisen, vitamiinit, Vitaflorin ja lisäksi Fasu sai syödä rautakuurin. Myöhemmin lisäsin ruokintaan myös MSM-jauheen, mutta sitä Fasun maha ei selvästikkään kestänyt joten jätin sen suosiolla kokonaan pois.

Kylminä tuulisina päivinä Fasu riehui tarhassa ja pukitteli oikein vetreästi. Nyt kun tarhassa on kunnolla lunta, ei Fasua hangessa tarpominen kiinnosta vaan liikkuma-alue on jäänyt melko pieneksi. Minun kanssani on kuitenkin joutunut tekemään paljon hankitreeniä metsässä, kentällä ja pelloilla. Jääkeleilläkään ei onneksi tarvinnut pitää ylimääräisiä vapaita kun autoteitä lukuunottamatta muualla oli lunta. Fasun yskä ei ole pahentunut. Alkuravien aikana tulee yleensä pari yskähdystä. Viime talvena yskää saattoi olla monta kertaa kesken tunninkin.

Viime viikolla ajattelin ensimmäistä kertaa tänä talvena mennä kunnolla pellolle laukkaamaan. Ensimmäinen laukkasuora sujui oikein rauhallisesti. Päätin laukata saman suoran uudelleen koska siinä pelto meni sopivasti vähän yläviistoon. Siitä Fasu sitten kuumenikin ja lähti vähän käsistä. Olin jo saanut sen takaisin kuulolle ja jatkettiin ravissa, mutta Fasu oli päättänyt irrotella oikein kunnolla ja alkoi pukitella. Melko nopeasti huomasin tasapainottelevani satulassa ilman jalustimia ja ohjastuntumaa. Ei ollut paljoa tehtävissä joten menetin tasapainon ja tipuin hankeen. En edes muista olenko koskaan tippunut Fasulta! Tippuessani näin vierellä vilistävän hevosen ja huutaessani jotain mietin kuinkahan pitkä pudotus on. Mutta pellolla tosiaan oli niin paljon lunta, että tipuin varmaan metrin, eikä käynyt mitään. Jotenkin olin saanut pidettyä ohjasta kiinni ja noustessani Fasu oli ihan paikallaan. Nousin takaisin selkään ja jatkettiin hetki käyntiä kunnes Fasu rentoutui. Taisi meidän hankilaukat jäädä tänä talvena tähän. Olenkin nyt yrittänyt etsiä liikuttajia Fasulle, koska joudun kuitenkin jossain vaiheessa pitämään taukoa ratsastuksesta.

Joinain päivinä on ollut ihanan aurinkoista ja keväistä. Fasukin on tykännyt torkkua tarhassa auringon paisteessa. Karvanlähtö on pikkuhiljaa alkanut. Tänä talvena Fasu kasvattikin kunnon turkin! Kevään tulon huomaa myös hevosen vireydestä. Pienetkin asiat saattavat säpsäyttää maastossa. Naapurin koiriin ja tiellä ajavaan traktoriin reagoidaan entistä herkemmin. Katolta tippuvat lumet ovat jotain aivan järkyttävää..

Onko muilla hevosilla (tai ihmisillä) jo kevättä rinnassa? :)